Pinnan alla

Meillä jokaisella on asioita, joita on helpompi vältellä kuin kohdata.
Se voi olla vaikea keskustelu tai palautteen antaminen. Omien rajojen sanominen ääneen. Arvoristiriita, joka kalvaa sisintä. Päätös, jota lykkäämme virheen pelossa. Tai tunne suru, viha, pettymys, jota emme halua katsoa silmiin.

Hyvä metafora välttelevälle toiminnalle on rantapallo, jota yritämme painaa veden alle ja pitää piilossa. Se vaatii jatkuvaa ponnistelua, ja jo pienikin herpaantuminen saa pallon ponnahtamaan pintaan usein voimakkaammin kuin odotimme. Se, mitä emme kohtaa tai minkä jätämme tekemättä, palaa eteemme aina uudelleen. Lopulta kysymys kuuluu: kumpi on raskaampaa: kohdata asia vai jatkaa sen painamista veden alle. 

Keskustelin hiljattain erään johtajan kanssa. Hän kertoi, että on jo pitkään pyöritellyt mielessään työntekijän toimintaa, johon ei ole tyytyväinen, mutta jostain syystä hän ei ollut saanut otettua asiaa puheeksi. Kun kysyin, mikä tässä on hänelle tärkeää, hän pysähtyi arvoihin. Hän huomasi, että vaikeneminen oli arvojensa vastaista. Kun vältämme jonkin asian puheeksi ottamista, se vie meitä poispäin omista arvoistamme. Pitemmän päälle se on raskasta ja vie voimia.

Myös työyhteisöillä on omat rantapallonsa – asiat, joista ei haluta keskustella, vaikka kaikki tietävät niiden olevan olemassa. Aidossa dialogissa rantapalloa ei enää paineta pinnan alle. Se nostetaan näkyväksi, ei syyllistämällä, vaan kuuntelemalla, kysymällä ja pysähtymällä yhdessä. Muutama kysymys sinulle:

Mikä on sinun rantapallosi?
Entä mikä on teidän työyhteisönne rantapallo?

Mitä vapautuisi, jos sen antaisi nousta pintaan ja sitä katsottaisiin yhdessä avoimesti?
Kun yksilö ja yhteisö uskaltavat kohdata sen, mitä pinnan alla on,
Kun yksilö ja yhteisö uskaltavat kohdata sen, mitä pinnan alla on,
➡️ energia vapautuu
➡️ luottamus vahvistuu
➡️ syntyy tilaa uudelle toiminnalle.