Oppiva ja elävä strategia

Strategiaa tehdään paljon, mutta kuinka usein sille annetaan tilaa syntyä tietoisesta ja jaetusta ajattelusta?

Viime lauantaina olin mukana rakentamassa pk-yrityksen tulevaisuuskuvaa.
Käytännössä siis muotoilimme yritykselle uutta strategiaa. Päivä ei ollut pelkästään kehittämispäivä. Se oli myös ajattelun ja dialogin tila.

Sellainen hetki, jossa sai oikeasti pysähtyä. Irrottautua arjen hektisyydestä ja operatiivisesta tekemisestä ja ajatella yhdessä sitä, mistä käsin tätä yritystä halutaan viedä eteenpäin.

Johtoryhmä pysähtyi toistensa äärelle. Kuuntelemaan, kyselemään ja ymmärtämään, miten kukin ajattelee, mistä käsin kukin johtaa ja millaisia voimavaroja, vahvuuksia ja osaamista porukassa jo on.

Rakensimme tulevaisuuskuvaa ja strategisia painopisteitä, mutta tapa, jolla työskentelimme, oli vähintään yhtä tärkeä kuin se, mihin lopulta päädyimme.
Ajattelua ja dialogia vietiin tietoisesti eteenpäin eri tavoin, pysähdyttiin ja annettiin tilaa yhteiselle oivaltamiselle. Se teki strategiasta elävää jo syntyessään.

Minulle oppiva ja elävä strategia on tätä: tilaa ajattelulle ja dialogille, rohkeutta pysähtyä ja oppia. Ja myös ymmärrystä siitä, että tulevaisuusmatkan varrella suunnan muuttaminen voi olla ihan fiksua, kun maailma ympärillä muuttuu niin nopeasti. Strategian täytyy elää ajassa ja jättää tilaa muutokselle.

Pk-yrityksille tämä on elinehto. Uudistumiskyvykkyys ei ole ylimääräinen lisä, vaan osa arjen johtamista.

Uskon, että juuri tällaiselle ajattelun ja dialogin tilalle olisi käyttöä monessa organisaatiossa juuri nyt.