Identiteetin ja ajattelun uudistuminen

Viime syksy pakotti minut pysähtymään, mutta ei pakon edessä.

En pysähtynyt siksi, että olisin ollut rikki tai loppu. Pysähtyminen kumpusi jostain hiljaisemmasta: epämääräisyydestä ja epävakaudesta, joita tämä aika ja oma elämäni alkoivat heijastaa takaisin.
Huomasin, että vanha tapa elää ja tehdä työtä ei ollut väärä, mutta se ei ollut enää riittävä. Jokin sisälläni halusi toisin.

Lokakuussa siirryin nelipäiväiseen työviikkoon. Tiesin myös, että yksi merkittävä liiketoiminta-alue on tulossa päätökseen kevään 2026 aikana.
Ulospäin kaikki näytti ehkä hallitulta, mutta sisällä käynnistyi paljon syvempi prosessi kuin osasin ennakoida.

Syksyn aikana:

• reflektoin enemmän kuin koskaan
• luin paljon ja annoin uusien näkökulmien, erityisesti hermoston ja stressin vaikutuksen ajatteluun haastaa omaa tekemistäni
• kävin syviä, ajattelua muuttavia keskusteluita
• tarkastelin omaa identiteettiäni: mikä tuntuu oikealta, mikä ei enää kanna
• kysyin itseltäni rehellisesti, millaisesta rytmistä ja tilasta käsin haluan elää ja tehdä työtä

Yksi asia nousi kaiken ytimeen: halusin rakentaa sisäisen turvan itseeni, en olosuhteisiin, rakenteisiin tai jatkuvaan tekemiseen. Ei lisää keinoja selviytyä.
Vaan rauha ja turva, joista käsin ajattelu, päätöksenteko ja vuorovaikutus voivat syntyä, vaikka maailma ympärillä pysyy epävakaana.

Tämä ei ollut nopea oivallus. Eikä helppo prosessi.
Mutta se muutti pysyvästi tapaani tehdä työtä ja olla ihminen vastuussa.

Tämän myötä olen uudistanut myös verkkosivuni (annemajlinna.fi).
En siksi, että "brändi piti päivittää", vaan siksi, että ajatteluni ja tapani toimia ovat muuttuneet.
Myös palvelukokonaisuudet ovat kirkastuneet: vähemmän ratkaisuja, enemmän tilaa ajattelulle, dialogille ja sisäiselle turvalle.

Samalla tein sivuille maksuttoman minitreenin:
"Kolme pysähdystä epävarmuudessa"

Se on tarkoitettu sinulle, joka haluaa

• pysähtyä hetkeksi oman kuormituksensa äärelle
• havainnoida, miten kuormitus vaikuttaa ajatteluun ja vuorovaikutukseen
• tunnistaa, mihin voi itse vaikuttaa ja mitä on tärkeää hyväksyä

Tämä tuntuu erityisen ajankohtaiselta nyt, vuoden alussa.

Moni ajattelee, että muutos syntyy lisää tekemällä: liikkumalla enemmän, johtamalla paremmin, pitämällä itsensä kasassa. Oma kokemukseni on toinen:
todellinen muutos ei synny samasta ajattelusta eikä samasta identiteetistä käsin.
Se vaatii pysähtymistä ja sisäisen turvan rakentamista paikkaa, josta käsin voi elää, työskennellä ja kohdata toisia toisin. Jos tämä resonoi, olet lämpimästi tervetullut pysähtymään mukaan.